Sanojen Anita Konkka oli bongannut Technoratista (en kyllä löytänyt että mistä sieltä) listan 1001 Books You Must Read Before You Die. Tällaisia listoja nyt tietenkin harrastetaan maailmassa paljon, jokainen on vähän erilainen ja painottuu vähän erilaiseen kirjallisuuteen, eikä niitä pidä ottaa niin vakavasti. Uskallan ihan hyvin kuolla, vaikka minulta puuttuisi tuosta listasta yli 800 kirjaa. Se, mikä on hauskaa, oli havaita, että tämän syksyn viidestä kirjasta kolme oli tuolla listalla ja kirjailijoista kaikki. Listalla olivat Sieppari Ruispellossa, Tähden hetki ja Elizabeth Costello. Salka Valkaa ei ollut, mutta Laxnessilta oli kyllä Independent People, joka on suomennettu nimellä Läpi harmaan kiven.
Tuolta listalta löytyy paljon kivoja ideoita kevätkauden kirjoiksi: Baskervillen koira, Moby Dick, Vanhus ja meri, miksipä ei myös Pikku Prinssi. Olisi kivaa saada mukaan myös uudempaa kirjallisuutta, pitäisi keksiä hyviä ideoita. Suosikkikustantamoltani Avaimelta on vuosi sitten ilmestynyt kiinnostava kaupunkiteemainen Iqbal Ahmedin Kaupunkini Varjot - Matka halki Lontoon, joka voisi olla hyvinkin kiinnostava.
Kevätkauden kirjoiksi saa tehdä ehdotuksia jo nyt!
lauantaina, lokakuuta 21, 2006
torstaina, lokakuuta 12, 2006
Lispector-tapaaminen: Tähden hetki ja Água viva
Lispectorin Água viva ja Tähden hetki olivat kauniita ja tiiviitä kirjoja. Suomeksi ne on julkaistu kustantamo ai-ain mainiossa Lue vähemmän-sarjassa Tarja Härkösen käännöksinä.
Água viva on pitkä kirje rakastetulle, jonka varrella - kirjeen virtaava kulku todellakin innostaa muihinkin vettä kuvaaviin ilmauksiin - kuvataan suhdetta ihmisiin, kukkiin ja puihin. (En oikeasti aikaansaanut itse lukea tätä, mutta tämän verran tästä kirjasta sieppasin muiden keskustelusta.)
Tähden hetki kuvaa Rio de Janeirossa asuvan Macabéan elämää. Macabéa työskentelee konekirjoittajana ja kuuntelee Radio Kelloa, joka kertoo ajan kulumisen piippaamaalla minuutin välein ja tarjoamalla piippausten välillä kulttuuria ja tietoiskuja. Ilman Radio Kelloa Macabéa ei tietäisi, että keisari Kaarle Suuri tunnettiin omassa maassaan nimellä Carolus ja että kärpänen voi lentää maailman ympäri 28 päivässä.
Macabéasta on tehty elokuvakin, jota tosin kukaan kirjallisuuspiirin läsnäolevista ei ikinä muistanut bonganneensa mistään. Ehkäpä sen voisi jostain joskus vielä saada katsottavaksi, Macabéa oli niin viehättävä tuttavuus, että olisi sääli, ellei häntä enää jatkossa tapaisi.
Água viva on pitkä kirje rakastetulle, jonka varrella - kirjeen virtaava kulku todellakin innostaa muihinkin vettä kuvaaviin ilmauksiin - kuvataan suhdetta ihmisiin, kukkiin ja puihin. (En oikeasti aikaansaanut itse lukea tätä, mutta tämän verran tästä kirjasta sieppasin muiden keskustelusta.)
Tähden hetki kuvaa Rio de Janeirossa asuvan Macabéan elämää. Macabéa työskentelee konekirjoittajana ja kuuntelee Radio Kelloa, joka kertoo ajan kulumisen piippaamaalla minuutin välein ja tarjoamalla piippausten välillä kulttuuria ja tietoiskuja. Ilman Radio Kelloa Macabéa ei tietäisi, että keisari Kaarle Suuri tunnettiin omassa maassaan nimellä Carolus ja että kärpänen voi lentää maailman ympäri 28 päivässä.
Macabéasta on tehty elokuvakin, jota tosin kukaan kirjallisuuspiirin läsnäolevista ei ikinä muistanut bonganneensa mistään. Ehkäpä sen voisi jostain joskus vielä saada katsottavaksi, Macabéa oli niin viehättävä tuttavuus, että olisi sääli, ellei häntä enää jatkossa tapaisi.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
torstaina Lispectoria!
Seuraava kirjallisuuspiirin tapaaminen torstaina 12. lokakuuta, jolloin käsiteltävänä Lispectorin Agua Viva ja Tähden hetki. Tervetuloa!
Sieppari-tapaaminen
Viime kerralla oli tarkoitus myös liveblogata, mutta eihän siitä sitten tullut mitään. Olisin pudonnut niin keskustelun ulkopuolelle, enkä olisi pysynyt kirjoittamisessakaan mukana mitenkään. Puolet paikallaolleista olivat mukana suunnitellusti ja puolet olivat aivan satunnaisia ohikulkijoita. Kaikki keskustelijat olivat lukeneet kirjan joskus ja kaikilla oli jonkinlaisia muistikuvia siitä.
Holdenin persoona ja ihmissuhteet nousivat keskeiseen asemaan keskusteluissamme, mutta myös kaupunkikuvausta käsiteltiin laajasti. Salinger oli kirjoittanut monet kirjan kohtauksista tapahtumaan oikeasti olemassaoleville kaduille, liikenteen solmukohtiin ja rakennuksiin New Yorkissa. Oli viehättävää voida tunnistaa kertomuksessa kuvattuja paikkoja kartalta ja suhteuttaa niitä mielikuviin suurkaupungista ja sen eri kaupunginosista.
Holden oli kasvanut kaupungissa ja tunsi sen kaikki eri puolet. Koulun kanssa hän oli käynyt American museum of Natural Historyssa, luistelemassa Rockefeller Centerissa, konsertissa Radio City Music Hallissa ja lukuisat ulkoiluretket olivat suuntautuneet Central Parkiin. Hän on lahjakas tarkkailija ja sopeutuja ja kykenee heittäytymään erilaisiin rooleihin kaupungissa, jossa jokainen vastaantulija on tuntematon ja jossa jokaiselle vastaantuntijalle voi esiintyä eri hahmona.
Kaupunki tarjosi mahdollisuuksia kulkea ja kokeilla, ilman velvoitteita kiintyä mihinkään tai tulla kiinnitetyksi mihinkään, mutta silti käsittää merkityksellistettyjä paikkoja ja tiloja. Kasvutarinan kehyksenä kaupunki on toimiva ja kiinnostava: tarjoaa sopivasti mahdollisuuksia, mutta myös yksitoikkoista toistoa sekä merkityksellisiä kohteita.
Kirjan loppumisesta aiheutuvaan tyhjyyden tunteeseen suosittelen lämpimästi Salingerin novellikokoelmaa Kahdeksan kertomusta. Erityisesti banaanikala- ja eskimosotanovellit ovat siinä suosikkejani. Kommenttiosasto vastaanottaa mielellään kuvauksia lukuelämyksistänne.
Holdenin persoona ja ihmissuhteet nousivat keskeiseen asemaan keskusteluissamme, mutta myös kaupunkikuvausta käsiteltiin laajasti. Salinger oli kirjoittanut monet kirjan kohtauksista tapahtumaan oikeasti olemassaoleville kaduille, liikenteen solmukohtiin ja rakennuksiin New Yorkissa. Oli viehättävää voida tunnistaa kertomuksessa kuvattuja paikkoja kartalta ja suhteuttaa niitä mielikuviin suurkaupungista ja sen eri kaupunginosista.
Holden oli kasvanut kaupungissa ja tunsi sen kaikki eri puolet. Koulun kanssa hän oli käynyt American museum of Natural Historyssa, luistelemassa Rockefeller Centerissa, konsertissa Radio City Music Hallissa ja lukuisat ulkoiluretket olivat suuntautuneet Central Parkiin. Hän on lahjakas tarkkailija ja sopeutuja ja kykenee heittäytymään erilaisiin rooleihin kaupungissa, jossa jokainen vastaantulija on tuntematon ja jossa jokaiselle vastaantuntijalle voi esiintyä eri hahmona.
Kaupunki tarjosi mahdollisuuksia kulkea ja kokeilla, ilman velvoitteita kiintyä mihinkään tai tulla kiinnitetyksi mihinkään, mutta silti käsittää merkityksellistettyjä paikkoja ja tiloja. Kasvutarinan kehyksenä kaupunki on toimiva ja kiinnostava: tarjoaa sopivasti mahdollisuuksia, mutta myös yksitoikkoista toistoa sekä merkityksellisiä kohteita.
Kirjan loppumisesta aiheutuvaan tyhjyyden tunteeseen suosittelen lämpimästi Salingerin novellikokoelmaa Kahdeksan kertomusta. Erityisesti banaanikala- ja eskimosotanovellit ovat siinä suosikkejani. Kommenttiosasto vastaanottaa mielellään kuvauksia lukuelämyksistänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)