Luin ensi kerralla käsiteltävää Siepparia ja nauroin niin monessa kohdassa ääneen. Siitä on niin monta vuotta, kun olen lukenut sitä viimeksi ja minulla oli siitä vain satunnaisia muistikuvia. Muistin Holdenin kämppäkaverin likaiset hampaat, Holdenin hukkaan menevät havainnoijan lahjat (Holden on selvästi Alice Millerin tarkoittama Lahjakas lapsi) ja pyrkimykset maailmanmiehen tapoihin, mutta en ollut muistanut mitään siitä, mitä varsinaisesti on tarkoitus keskustelupiirissä puhua: kaupungista kasvukertomuksen kehyksenä. Taustat ja sivuhenkilöt jäävät harvoin mieleen, vaikkakin niiden kautta voidaan välittää monia oleellisia asioita.
On kiinnostavaa, miten kaupunkiympäristössä mielenkiintoa herättävät vain valitut kohteet, eivätkä ollenkaan kaikki. Kaupunki hahmottuu veljeen, kavereihin ja mediahahmoihin assosioituvina palasina ja kaikki muu on bulkkia, jonka ohi kuljetaan etsimään jotain mielenkiintoisempaa ja uudempaa. Aika tyypillistä ehkä kaupunkikuvaukseksi?
Torstaina kaivaudumme tähän ehkä vähän analyyttisemmin sitten. Nähdään Kirjakahvilassa torstaina kuudelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti