maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Sieppari-tapaaminen

Viime kerralla oli tarkoitus myös liveblogata, mutta eihän siitä sitten tullut mitään. Olisin pudonnut niin keskustelun ulkopuolelle, enkä olisi pysynyt kirjoittamisessakaan mukana mitenkään. Puolet paikallaolleista olivat mukana suunnitellusti ja puolet olivat aivan satunnaisia ohikulkijoita. Kaikki keskustelijat olivat lukeneet kirjan joskus ja kaikilla oli jonkinlaisia muistikuvia siitä.

Holdenin persoona ja ihmissuhteet nousivat keskeiseen asemaan keskusteluissamme, mutta myös kaupunkikuvausta käsiteltiin laajasti. Salinger oli kirjoittanut monet kirjan kohtauksista tapahtumaan oikeasti olemassaoleville kaduille, liikenteen solmukohtiin ja rakennuksiin New Yorkissa. Oli viehättävää voida tunnistaa kertomuksessa kuvattuja paikkoja kartalta ja suhteuttaa niitä mielikuviin suurkaupungista ja sen eri kaupunginosista.

Holden oli kasvanut kaupungissa ja tunsi sen kaikki eri puolet. Koulun kanssa hän oli käynyt American museum of Natural Historyssa, luistelemassa Rockefeller Centerissa, konsertissa Radio City Music Hallissa ja lukuisat ulkoiluretket olivat suuntautuneet Central Parkiin. Hän on lahjakas tarkkailija ja sopeutuja ja kykenee heittäytymään erilaisiin rooleihin kaupungissa, jossa jokainen vastaantulija on tuntematon ja jossa jokaiselle vastaantuntijalle voi esiintyä eri hahmona.

Kaupunki tarjosi mahdollisuuksia kulkea ja kokeilla, ilman velvoitteita kiintyä mihinkään tai tulla kiinnitetyksi mihinkään, mutta silti käsittää merkityksellistettyjä paikkoja ja tiloja. Kasvutarinan kehyksenä kaupunki on toimiva ja kiinnostava: tarjoaa sopivasti mahdollisuuksia, mutta myös yksitoikkoista toistoa sekä merkityksellisiä kohteita.

Kirjan loppumisesta aiheutuvaan tyhjyyden tunteeseen suosittelen lämpimästi Salingerin novellikokoelmaa Kahdeksan kertomusta. Erityisesti banaanikala- ja eskimosotanovellit ovat siinä suosikkejani. Kommenttiosasto vastaanottaa mielellään kuvauksia lukuelämyksistänne.

Ei kommentteja: