torstaina, joulukuuta 14, 2006

Köyhyys, uskonto ja toivottomuus

Islanti on kyllä aika käsittämätön paikka. Jännittävintä oli ehkä kuulla eräältä keskustelun osallistujalta, että Islannissa syötetään jopa hevosille kalaa, koska heinä ei vaan kasva. Kala on Salka Valkassa keskeinen elementti. Salka Valka jopa pohtii, että ei taida olla muuta jumalaa kuin kala, kun hän istuu kirjansitojan kuolevan ja sairaan vaimon keittiössä tuodessaan omilla säästöillään ostamaansa maitoa tämän loputtoman nälkäisille ja resuisille lapsille

Uskonto tuli keskusteluissa esille moneen kertaan. Itse en sitä erityisesti huomioinut kirjaa lukiessani, en ehkä ole herkistynyt havainnoimaan sellaista, mutta aika kiinnostavasti uskonto kyllä ilmenee Salka Valkassa. Sama kirjansitojan vaimo, joka on siis kaiken maallisen kurjuuden surullinen tihentymä, pohtii papin käskyä muistaa vaellusta Öljymäelle (uudessa käännöksessä Getsemanea) seuraavasti: Muistan, kyllä minä muistan, sanoin minä. Mutta sen minä uskallan sanoa, että minä olen kokenut sekä sen, että paljon muuta, sanoin minä. Riippua vuorokausi ristillä - mitä se nyt on, kun miehellä ei ole lapsia, sanoin minä, ja kun hän sitä paitsi tietää itse tykönänsä, että hän kuolee hyvän asian puolesta, pelastaa vielä koko maailman ja sitten pääsee suoraa päätä taivasten valtakuntaan kaikkein hienoimmalle paikalle, mitä se nyt on sen rinnalla, että saa kitua niinkuin minä olen kitunut vuodet umpeensa talo täynnä lapsia, kuinka monta yötä olenkaan yhteen menoon huutanut tuskissani ilman lepoa ja lievitystä, ja kohta olen kuollut, eikä minulla ole mitään, minkä puolesta kuolla, eikä minulla ole taivasten
valtakuntaa, sillä minä tiedän, että lapset itkevät vielä senkin jälken, kun minä olen kuollut ja ne haukkuvat ja kiroavat ja kerjäävät maitoa, jota he eivät saa mistään, sanoin minä.


Rajua kuvausta köyhyydestä ja toivottomuudesta. Salka Valka ottaa hoitaakseen kirjansitojan lapset vaimon kuoltua. Hauska yksityiskohta on, miten Salkalla kirjansitojan kautta on mahdollisuus päästä käsiksi kirjallisuuteen, joka näyttäytyy saarella vain mielenkiintoisena ajanvietteenä yksinäisiin iltoihin, koska saaren todellisuus on kala ja työ. Gautama Buddha ja Immanuel Kant jäävät Salkalle vain lystikkäiksi nimiksi ja hauskoiksi pohdinnoiksi, irralliseksi hänen omasta elämästään.

4 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Hyvänen aika. Löysin tämän kirjallisuusaiheisen blogisi vasta nyt. Tai siis nyt vasta tsekkasin sen akaa kertaa. Oletko mahdollisesti kirjallisuuden opiskelija tai alalta valmistunut? Ja onko Turussa siis jotain tuollaisia säännöllisiä kirjallisuustapaamisia, muutenkin kuin opiskelijajärjestön siis? Olen näemmä vielä hyvin tietämätön Turun jutuista.

Qtea kirjoitti...

Hii, kivaa että olet päätynyt tänne :).

En ole opiskeluissani ikinä edes sivunnut kirjallisuutta, mutta puuhaan tätä mielelläni harrastuspohjalta. Tämä on spinoff Veloenan Helsingissä vetämästä kirjallisuuspiiristä. En itse varsinaisesti vedä tätä piiriä (paitsi nyt väliaikaisesti kun meidän vetäjä oli poissa maasta), mutta bloggaan näistä innokkaasti silti. Meillä on tapaaminen ensi viikon torstaina (18.1. klo 18 Kirjakahvilassa), mutta en ole vielä esim päättänyt mitään kevään kirjoista, iik :O.

reetta kirjoitti...

Hii, jokos on kirja päätetty ensi viikon torstaille?
Ei kovin paksua, eihän...
Jos päättämättä, niin heitän ilmaan ehdotuksen:
Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa.
Luin syksyllä ja jäi pohdituttamaan. Josko joku muukin olisi sen lukenut...

Qtea kirjoitti...

Hip, Sarasvatin hiekka olisi tosi mahtava kyllä. Luulen, että ensi kerraksi on pakko ottaa joku helppo, johon mun ei tarvi paljon valmistautua. Ehkä Rilken runoja? Mulla on omana joitain Eve Kuisminin suomentamia ja alkuperäiskielellähän ne ovat lähes kaikki saatavilla netistä. Hmm teen vielä suunnitelman tän päivän aikana, pitää vaan saada joku yhteys sinne kirjallisuustoimintojen Lontoon-edustukseen ensin, kun en ihan itse kyllä haluaisi päättää näitä. Postaan tästä erikseen pian :).